Väriä bomontiin
Avainsanat:
Footloose,
Lappeenrannan kaupunginteatteri,
Lappeenranta,
musiikki,
musikaali,
tanssi,
teatteri
Koulupäivä on loppumassa ja toisin kuin muut musikaalin ryhmät, jotka suuntaavat kohti
Olen pienestä lapsesta lähtien rakastanut piirtämistä, Se tuntui luontevalta ja helpolta tavalta ilmaista itseäni. Tämä ajattelutapa ei ole kaikkien näiden vuosien aikana muuttunut, piirtäminen tuntuu vieläkin toiselta luonteelta
Lukiossa ensimmäisen vuoden aikana olin käynyt muutaman kurssin kuvataidetta, yhdessä näistä kursseista tein lavasteita musiikkiopiston konserttiin. Tämän vuoksi Anu pyysi minua tekemään lavasteita myös Footloose-musikaaliin, mistä olin rehellisesti sanoen hyvin innoissani.
Itse lavasteita ei kylläkään tullut tehtyä, sillä heti projektin alkuvaiheessa minut laitettiin työstämään musikaalin julistetta. Kun tämä minulle kerrottiin, olin varsin innoissani. Pääsisin tekemään julistetta, jonka avulla koko prokkis tunnistetaan. En halunnut valittaa tehtävästä, sillä se antoi minulle oikeuden istua omassa nurkassa piirtämässä potematta huonoa omatuntoa siitä, että kouluhommat jäi tekemättä. Kuukauden kuluttua tästä projektista tuli kuitenkin yksi suurimmista stressin aiheista.
Sain luovan vapauden julisteen tekoon, mikä oli projektin pelottavin osuus. Vapautta oli niin paljon, että olin jumissa ja en saanut mitään aikaiseksi. Luonnoksia tuli satoja, mutta yksikään niistä ei miellyttänyt joten tein niitä lisää. Jossain vaiheessa tätä prosessia matematiikan vihkoni täyttyi hyppäävistä hahmoista ja erilaisista asetelmista laskujen sijaan. Kun vihdoin sain päätettyä asetelman ja värimaailman, sain tietää, että työ pitäisi tehdä digitaalisesti piirtäen. Minä sitten vietin seuraavan kuukauden koneen äärellä piirustustabletin käyttöä harjoitellen.
Nyt tuo urakka on ohi ja työn tulokset levinnyt lähes jokaiselle seinälle meidän kaupungissa. En ole koskaan pitänyt omien töiden esittelemisestä, joten tuntuu suunnattoman oudolta nähdä oma työnsä kaupungin jokaisella mainostaululla.
Nyt on tullut uusi työntäyteinen aalto ja luokkaan on palattu töitä tekemään. En ole enään yhtä paineissa tekemästäni työstä, vaikka vietän hälinän täyteisessä luokassa huomattavasti enemmän aikaa. On kivaa olla taiteellisten ihmisten keskuudessa tekemässä jotain, mistä itse niin kovasti tykkää. Ja jos näistä intohimolla toimivista ihmisistä voi jotain päätellä, niin lopputuotteesta tulee jotain upeaa!
Pihla Vesikko, lavastaja
Elizaveta Pikova, lavastaja
kaupunginteatterin harjoitushuonetta, musikaalin lavastusryhmä valuu kuvisluokkaan. Siellä vietetään seuraavat kaksi tuntia jokainen omaa tehtäväänsä napakasti tehdessä, jotta ennen joululoman alkua olisi suuri osa töistä tehtynä.
Työmäärä on kasvanut huimasti sen myötä, mitä lähemmäs ensi-iltaa mennään. Myös vaihtelu työtehtävissä on lisääntynyt. On kylttien maalaamista, suurikokoisten kallojen muotoilua ja käsiohjelmien vääntöä.
Oheisen tekstin teille tarjoaa Pihla ja Elizaveta, jotka ovat olleet erilaisissa lavastustehtävissä.
Pihla:
Taide on ollut minulle aina tärkeä osa elämääni ja kiinnostus erityisesti piirtämiseen heräsi jo pienenä. Muistan, kun sain kehuja vanhemmilta ja kuinka ylpeäksi se minut teki. Siitä kehittyi tavallaan myös osa identiteettiä. Erotuin siskoistani kuvataiteen taidoillani ja kiinnostuksella sitä kohtaan.
Taide on myös vaikuttanut paljon luonteeseeni ja ajatusmaailmaani. Samalla, kun siskot olivat ulkona leikkimässä, minä piirtelin omassa seurassani pitkiäkin aikoja. Joskus on myös kummallista, jos joku kysyy, miten osaan jotain sellaista. Vastaukseni siihen on vuosien harjoittelu ja kärsivällisyys.
Nykyisin ei löydy enää paljon aikaa tai jaksamista harrastaa taiteita mutta teatteriprojektin alettua olen päässyt taas käyttämään luovuuttani ja tekemään töitä kivojen ihmisten kanssa. Lavastukseen osallistuminen on antanut minulle mahdollisuuden myös nähdä muiden erilaisia tekniikoita ja lähestymistapoja asioihin, mikä on ollut inspiroivaa.
Footloosen myötä on tultu kokeiltua kaikenlaista tekemistä logon fonteista kuvien käsittelyyn. Tärkeässä roolissa meidän porukassa on ollut Anu Huttunen, joka katsoo, että saadaan hommat tehtyä. Joustaa, jos alkaa käydä rankaksi ja auttaa aina ongelmien kanssa. Kiitokset siis Anulle!
Näytökset alkavat pian lähestyä ja tekemisen määrä kasvaa. Esitykset motivoivat pitkiä päiviä ja koko teatteriporukan hyvä tunnelma sekä ahkeruus pitävät omaakin jaksamista yllä. Tästä tulee hieno!
Elizaveta:
Työmäärä on kasvanut huimasti sen myötä, mitä lähemmäs ensi-iltaa mennään. Myös vaihtelu työtehtävissä on lisääntynyt. On kylttien maalaamista, suurikokoisten kallojen muotoilua ja käsiohjelmien vääntöä.
Oheisen tekstin teille tarjoaa Pihla ja Elizaveta, jotka ovat olleet erilaisissa lavastustehtävissä.
Pihla:
Taide on ollut minulle aina tärkeä osa elämääni ja kiinnostus erityisesti piirtämiseen heräsi jo pienenä. Muistan, kun sain kehuja vanhemmilta ja kuinka ylpeäksi se minut teki. Siitä kehittyi tavallaan myös osa identiteettiä. Erotuin siskoistani kuvataiteen taidoillani ja kiinnostuksella sitä kohtaan.
Taide on myös vaikuttanut paljon luonteeseeni ja ajatusmaailmaani. Samalla, kun siskot olivat ulkona leikkimässä, minä piirtelin omassa seurassani pitkiäkin aikoja. Joskus on myös kummallista, jos joku kysyy, miten osaan jotain sellaista. Vastaukseni siihen on vuosien harjoittelu ja kärsivällisyys.
Nykyisin ei löydy enää paljon aikaa tai jaksamista harrastaa taiteita mutta teatteriprojektin alettua olen päässyt taas käyttämään luovuuttani ja tekemään töitä kivojen ihmisten kanssa. Lavastukseen osallistuminen on antanut minulle mahdollisuuden myös nähdä muiden erilaisia tekniikoita ja lähestymistapoja asioihin, mikä on ollut inspiroivaa.
Footloosen myötä on tultu kokeiltua kaikenlaista tekemistä logon fonteista kuvien käsittelyyn. Tärkeässä roolissa meidän porukassa on ollut Anu Huttunen, joka katsoo, että saadaan hommat tehtyä. Joustaa, jos alkaa käydä rankaksi ja auttaa aina ongelmien kanssa. Kiitokset siis Anulle!
Näytökset alkavat pian lähestyä ja tekemisen määrä kasvaa. Esitykset motivoivat pitkiä päiviä ja koko teatteriporukan hyvä tunnelma sekä ahkeruus pitävät omaakin jaksamista yllä. Tästä tulee hieno!
Elizaveta:
Olen pienestä lapsesta lähtien rakastanut piirtämistä, Se tuntui luontevalta ja helpolta tavalta ilmaista itseäni. Tämä ajattelutapa ei ole kaikkien näiden vuosien aikana muuttunut, piirtäminen tuntuu vieläkin toiselta luonteelta
Lukiossa ensimmäisen vuoden aikana olin käynyt muutaman kurssin kuvataidetta, yhdessä näistä kursseista tein lavasteita musiikkiopiston konserttiin. Tämän vuoksi Anu pyysi minua tekemään lavasteita myös Footloose-musikaaliin, mistä olin rehellisesti sanoen hyvin innoissani.
Itse lavasteita ei kylläkään tullut tehtyä, sillä heti projektin alkuvaiheessa minut laitettiin työstämään musikaalin julistetta. Kun tämä minulle kerrottiin, olin varsin innoissani. Pääsisin tekemään julistetta, jonka avulla koko prokkis tunnistetaan. En halunnut valittaa tehtävästä, sillä se antoi minulle oikeuden istua omassa nurkassa piirtämässä potematta huonoa omatuntoa siitä, että kouluhommat jäi tekemättä. Kuukauden kuluttua tästä projektista tuli kuitenkin yksi suurimmista stressin aiheista.
Sain luovan vapauden julisteen tekoon, mikä oli projektin pelottavin osuus. Vapautta oli niin paljon, että olin jumissa ja en saanut mitään aikaiseksi. Luonnoksia tuli satoja, mutta yksikään niistä ei miellyttänyt joten tein niitä lisää. Jossain vaiheessa tätä prosessia matematiikan vihkoni täyttyi hyppäävistä hahmoista ja erilaisista asetelmista laskujen sijaan. Kun vihdoin sain päätettyä asetelman ja värimaailman, sain tietää, että työ pitäisi tehdä digitaalisesti piirtäen. Minä sitten vietin seuraavan kuukauden koneen äärellä piirustustabletin käyttöä harjoitellen.
Nyt tuo urakka on ohi ja työn tulokset levinnyt lähes jokaiselle seinälle meidän kaupungissa. En ole koskaan pitänyt omien töiden esittelemisestä, joten tuntuu suunnattoman oudolta nähdä oma työnsä kaupungin jokaisella mainostaululla.
Nyt on tullut uusi työntäyteinen aalto ja luokkaan on palattu töitä tekemään. En ole enään yhtä paineissa tekemästäni työstä, vaikka vietän hälinän täyteisessä luokassa huomattavasti enemmän aikaa. On kivaa olla taiteellisten ihmisten keskuudessa tekemässä jotain, mistä itse niin kovasti tykkää. Ja jos näistä intohimolla toimivista ihmisistä voi jotain päätellä, niin lopputuotteesta tulee jotain upeaa!
Pihla Vesikko, lavastaja
Elizaveta Pikova, lavastaja
Ei kommentteja: