Muutetaan menneet

Perse ruvella mä meen, mut minkä takia? No musikaalin takia tietenkin! Tälläkin hetkellä me tietysti voisimme olla tekemässä rästiin jääneitä koulujuttuja, mutta onhan tänne blogiin kirjoittaminen paljon mielekkäämpää tekemistä. Oikeastaan musikaali on muutenkin mennyt koko syksyn ajan muun elämän edelle.

Täällä kirjoittavat Pinja ja Ada, Bomontin sisäpuolella tuttavallisemmin Urleen ja Wendy Jo. Roolienjakopäivänä mediateekkiin astelimme jännittynein mielin. Emme silloin vielä tunteneet toisiamme, mikä on ihme, sillä molemmat asumme Luumäen pikkukylässä. Roolien jaon jälkeen, saatuamme tietää, että näyttelisimme parhaita ystäviä, aloimme tutustua toisiimme paremmin. Vaikka ulkonäkömme on joiltain osin vähän samankaltainen, hämmästyimme, kuinka samanlaisia olemme myös luonteiltamme. Palikkakaksosten, Pillin ja Pullan sekä paidan ja pepun roolin omaksuttuamme meistä tosiaan on tullut läheiset.

Blogitekstiä kirjoittaessamme näin sunnuntai-iltana asia valkenee kunnolla: enskariviikko! Mihin se puoli vuotta oikein vierähti? Syksy eteni osaltamme sanoinkuvailemattoman nopeasti tähän pisteeseen, että lauantaina tosiaan on se kauan odotettu h-hetki! Toki viimeisiä yksityiskohtia vielä hiotaan mutta suurin osa työstä alkaa olla jo tehty. Välillä lauluja opetellessa on väännetty itkua, kun stemmat eivät millään tahtoneet osua kohdalleen, mutta siitäkin on (ainakin melkein) selvitty.

Musikaalin myötä olemme molemmat saaneet paljon myös muita uusia ystäviä. Minä, Ada, tulin uutena ykkösenä Lyseon lukioon. Kesälomalla musikaaliin valmistavien kesäkurssien alkaessa pelotti hieman. Kun näin, miten paljon mukana on minua vanhempia ihmisiä ja Nahkatakkisessa tytössä mukana olleita, alkoi pelottaa vähän enemmän. Mietin, mitenhän he ottaisivat minut vastaan. Treenien edetessä aloin kuitenkin huomata, että pelkoni olivat täysin turhia, sillä porukkaan alkoi saman tien päästä mukaan ja kaikki ottivat minut iloisesti vastaan.

Voimme molemmat yhtyä siihen, että merkittävin osa tässä projektissa ovat olleet ne kaikki uudet ihmiset, joihin olemme saaneet tutustua. Koko Footloose-porukka on aivan mahtava! Kaikki tsemppaavat ja tukevat toisiaan, ja rankkoina ja pitkinä treenipäivinä on myös lohduttanut ajatus siitä, että muitakin väsyttää. Juttujen taso on aika-ajoin ollut myös sen mukaista.

Ensi-illan lähestyessä mieleen on ehtinyt jo hiipiä ajatus siitä, että mitä sitten kun tämä kaikki loppuu? Olemme harjoitelleet todella ahkerasti tämän puoli vuotta ja nähneet toisiamme oikeastaan joka päivä. Välillä viikonloppuisin kun harjoituksia ei ole ollut, on tuntunut jopa oudolta, kun ei ole nähnyt Footloose-jengiä. Vaikka opo tunneilla hokeekin, että musikaalin jälkeen on kyllä elämää, tällä hetkellä ajatus tästä Bomontin ulkopuolisesta elämästä tuntuu tyhjältä.

Vielä kun näitä päiviä tässä on jäljellä, jäämme nauttimaan niistä ja odottelemme jännityksellä ensi-iltaa! Muistakaa saapua paikalle, sillä tästä spektaakkelista ette halua jäädä paitsi! Onhan luvassa kaupungin parhaat bileet!


Pinja Kiuru, & Ada Taalikka, 

Urleen & Wendy Jo