Jengiä menee sinne laumoittain

Viime kesänä postilaatikkoon tipsahti kirje, jota olin odottanut koko loman. Avasin sen keittiössä, ja kuoresta löytyivät odottamani tiedot: olin päässyt Lyseon lukioon opiskelemaan. Lisäksi sieltä löytyi jotain, mitä en osannut odottaa. Lappunen otsikolla “Hei taiteen tekijä!”. Otsikkoa seurasi ilmoittautumisohjeet Lyseon uuteen nuorisomusikaaliin, eikä mennyt kauaa, kun puhuin äitini kanssa melkein innosta hyppien musikaalista. Samalla tivasin, että mitä helekuttia laitan sähköpostiviestiin, jolla ilmoittautuisin musikaaliin ja kahdelle kesäkurssille.

Kesäkurssit vietettiin kuumissa ja tiiviissä oloissa Lyseon liikuntasalissa tai mediateekissa, josta oli pakko avata mahdollisimman monta ikkunaa, etteivät kaikki sisällä olijat sulaisi lattialle. Saavuin kesäkurssin ensimmäisenä päivänä jännittyneenä tapaamaan uusia ihmisiä, mutta samalla sisälläni oli järkyttävää innostusta, minkä paljastin hyppimällä ja hokemalla monille ihmisille olevani niin innoissani.

Meikäläisestä tulikin sitten tanssija musikaalin, sitä mitä halusinkin. Sitten alkoivatkin harjoitukset teatterin harkkahuoneella Netan ohjeistuksella. Meitä on tanssijaporukassa eritasoisia tanssijoita ja kaikki ovat kehittyneet harjoitusten aikana, itseni mukaan lukien. Ennen Footloosea minulle yksikin piruetti tuotti vaikeuksia, mutta koreografiaa harjoitellessa Netta halusi ainakin kahta piruettia. Ajan myötä olen saanut menemään jo triplapiruetteja, joista en osannut edes haaveilla ennen musikaalia.

Netta on opettanut ja ohjannut meitä monia tunteja ja luonut koreografiat musikaaliin. Netan ohjeistuksessa tuli mieleeni oma showjazzopettajani tanssiopistolla, joka vaati myös samoja asioita tanssissa: aksentit, energisesti ja tarkasti tanssiminen eivät olleet minulle uutta purtavaa. Showjazz ja musikaali kuitenkin eroavat toisistaan, sillä teatterissa tanssiin on eläydyttävä eri tavalla.

Koreografista matskua on myös huomattavasti enemmän kuin yhden tanssinumeron verran. Olen tanssinut jo monta vuotta, mutta ikinä ei ole ollut näin paljon muistettavana. Tanssinumeroita on jäätävästi verrattuna siihen kolmeen minuuttiin, jota normaalisti hiotaan puoli vuotta kaksi kertaa viikossa. Niiden lisäksi tanssijat ovat kohtauksissa mukana jo ennen tanssinumeroa, jolloin näyttelemme taustalla. Epäilin selviytymistäni tästä kaikesta hommasta ja pelkäsin unohtavani tanssit lavalla, mutta nyt kun katson taaksepäin, niin turhaan huolehdin. Kyl tää tästä, homma on nimittäin hienosäätöä ja hermojen hallintaa vaille valmista.

Lukion ensimmäisen vuoden opiskelijana alussa jännitti, että miten oikein sopeudun lukioon. Huoli kuitenkin hävisi musikaalin myötä, sillä ystäviä olen saanut vaikka millä mitalla ja päässyt toteuttamaan ja haastamaan itseäni. Pääsin osallistumaan musikaaliin. Olin haaveillut tästä Nahkatakkisesta tytöstä lähtien. Kaikki ovat tehneet hurjan määrän työtä ja se näkyy. Meillä on musikaalissa todella lahjakkaita ihmisiä mukana, ja on ollu ihanaa seurata kaikkien kehitystä. Nyt kaikki: uskokaa itseenne!


Nelli Virtanen,
tanssija