Kaikki lähtee bailaamaan!

Jos 15-vuotias minä olisi tiennyt, että rastittamalla ainevalintakortin ”olen kiinnostunut taiteista”
-ruudun päätyisin kaupunginteatterin suurelle näyttämölle esittämään yhtä musikaalin päärooleista,
olisin ollut kauhuissani. Takahikiän kasvattina olin luonnostaankin hieman sulkeutunut, mutta
ruudun raksittaminen toi päivänvaloon sen Samin, joka olen nyt.

Kun aloin miettimään yhtäläisyyksiä itseni ja pastori Shaw Mooren välillä, arokierijät viilettivät
aivosopukoissani. Harjoitusprosessin edettyä ja Bomontin kuvan maalautuessa mieleeni löysin
sittenkin jotain tuttua ja kotoisaa: Parikkalan (tässä pitää tietää asuneeni siellä 15 vuotta).
Erityisesti seuraavat sanat Somebody’s Eyes biisistä ovat erittäin samaistuttavat:
”Älä poikkea koskaan joukosta. Älä hekota siitä rankaistaan. Sulla jos vaan on salaisuuksia, ei toisista
saa erottuu.”

Pienellä paikkakunnalla kasvaminen luo persoonaan jonkinlaisen näkymättömän kuoren, joka on
onneksi rapissut pois erityisesti musikaaleihin osallistumisen ansiosta. Lavalla tuntee olonsa
vapaaksi (ja jos jokin niin vapaus on taistelemisen arvoista). Viimeiset kaksi vuotta on tuonut uusia
ystäviä, varsinkin ne sadat tunnit joita on käytetty musikaalien yhteen hitsaamiseen. Samat
naamat, joista osaa on nähnyt jo Nahkatakkisesta tytöstä asti, eivät ole kuitenkaan kyllästyttäneet
ja vaikka treenit sattuisivatkin synttäririentojen jälkeiselle päivälle, saapuu niihin aina mielellään.
Sen takaa onnistumisen hetket. Hetket kuten nuotin osuminen kohdalleen tai sivuaskeleiden
muodostama sopusointu. Ja vaikka päät kolahtaisivatkin yhteen kesken raivokkaan tanssin, niin
yhdessä me kärsimme.

Odotan tammikuuta ja ensi-iltaa luottavaisin mielin. Nahkatakkinen tyttö osoitti, että kovalla työllä
ja puhaltamalla yhteen hiileen saadaan aikaan energinen musikaalipläjäys, joka tuo varmasti
hymyn monen katsojan huulille. Siis, lähtekää kaikki bailaamaan Lappeenrannan
kaupunginteatteriin tammikuussa!

Sami Leminen
pastori Shaw Moore