Alkusanat

Jalat kohti taivasta! 

Olemme olleet viime aikoina jännän äärellä. Keväästä 2017 asti kaupungilla on kyselty, milloin

Lappeenrannan lukiolaiset astuvat seuraavan kerran kaupunginteatterin näyttämölle. Kuten blogin nimestä voi ensimmäisenä päätellä, seuraava projektimme on Footloose.

Footloose-musikaalissa hypätään Bomontin maailmaan yhdessä Chicagosta sinne muuttaneen lukioikäisen Renin kanssa. Amerikan keskilänteen sijoittuvassa pikkukaupungissa on kireä tunnelma, ja Ren oppiikin kantapään kautta, kuinka bomontilaisena kannattaa pidellä silmiä selässään. Koko kaupunki nousee varpailleen, kun Ren alkaa kapinoimaan pitkään jatkunutta tanssikieltoa vastaan.

Nahkatakkisen tytön jälkeen meitä on nyt entistä isompi ja sitäkin innokkaampi ryhmä lukiolaisia matkaamassa kohti tammikuuta. Tekijöitä on tänä vuonna yhteensä jopa 80, joista lavalla nähdään noin 70. Työryhmään kuuluu soittajia, laulajia, tanssijoita, lavastajia ja näyttelijöitä. Myös ohjaaja, skeneografi, koreografi ja kapellimestari ovat jokseenkin tärkeitä projektin onnistumisen kannalta.

Nyt on aika irroittaa ylimääräiset siteet jaloista ja hävittää ne. Elo-syyskuun aikana harjoituksia on ollut vähintään kolmesti viikossa. Uunituoreet käsikirjoitukset ja nuotit ovat pyörineet käsissä ahkerasti. Toiminta on ollut erittäin jännää, kun teatterin harjoitushuone on alkanut epäilemättä näyttämään päivä päivältä enemmän Bomontilta, ennen kuin bomontilaiset pääsevät kokemaan suuren näyttämön tunnelmaa. Lyseolla taas viritellään musikaalin kappaleita bändin, kuoron ja laulajien kanssa.

Kiusallisuutta ovat perinteisesti herättäneet aikataulut ja hississä seisoskelu.

Bomontin kaupunkilaiset ylistyksessä harjoitushuoneella

Minun musikaalitarinani ei pääty välttämättä yhtä onnellisesti kuin muilla lukiolaisilla. Tammikuussa kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa lähden armeijaan ja jätän Bomontin taakseni. Vaikka en voi osallistua näyttämötoimintaan, silti tuntuu, että melkein halkean jännityksestä. Olen jo valmiiksi hyvilläni hetkistä, jotka jokainen voi tallentaa omaan muistopankkiinsa. Onnistumisia, vaikeuksia, surua, iloa ja mitä näitä nyt oli. Joku viisas joskus toissa keväänä Nahkatakkisen aikaan taisi sanoa, että musikaali on ihmisen parasta aikaa.

Tämän blogin tavoitteena on kertoa, miten projekti etenee, ja syksyn mittaan blogi täyttyykin eri tekijöiden näkökulmista. Kannattaa pysyä silmät auki. Tunnelma seinille ja jalat kattoon.

Ensi-iltaa odotellessa!


Petja Pulkkinen
kaikkien asioiden assistentti